Osa 1 - Lempeä ja voimallinen rohkaisu sotaan
'Lopuksi, veljeni, olkaa lujat Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.'
Apostoli aloittaa puheensa rohkaisemalla taisteluun lähteviä: 'Lopuksi, veljeni, olkaa lujat Herrassa'. Tämä todella onkin paras tapa valmistaa heitä pian tuleviin määräyksiin. Sielu, joka on syvästi pelon vallassa, lannistunut uhkaavista vaaroista, ei kykene ottamaan ohjeita vastaan. Niin myös armeijaa, joka lähtee pakoon äkillisen hälytyksen tai vaaran uhatessa, on vaikea saada järjestykseen ennenkuin paniikki on ohitse. Sentähden apostoli ensin rohkaisee heidän mieliänsä 'olkaa lujat Herrassa'. Aivan kuin hän sanoisi: 'Ehkä joidenkin väsyneiden rohkeus pettää, kun näette vihollisenne niin vahvana ja itsenne niin heikkoina; viholliset niin monilukuisina, mutta teitä niin vähän; vihollinen hyvin varustautuneena, mutta te niin alastomina; viholliset ammattilaisia sodassa, mutta te itse kokemattomia alokkaita. Älköön nämä tai mitkään muutkaan ajatukset lannistako teitä; vaan periksiantamattomalla rohkeudella marssikaa eteenpäin ja 'olkaa lujat Herrassa'. Hänen varassaan taistelun kulku on, ei teidän taitojenne ja voimienne.'
Ei ole vähäisin saarnaajan huolenaihe (ja taito) sanan julistuksessa kehoittaa Kristittyä velvollisuuksiinsa niin, että niiden paino ei häntä lannista (taakan jäädessä luodun omille harteille), vaan että tämä antaisi taakan Herralle, hänen voimansa varaan, niinkuin apostoli tässä opettaa.
Tässä jakeessa neljän otsikon alla meillä on:
- Tuttavallinen ilmaisu: 'veljeni'
- Kehoitus: 'olkaa lujat'
- Kehoitukseen liitetty varoittava ohje: 'Herrassa'
- Rohkaiseva korostus ohjeeseen: 'ja hänen väkevyytensä voimassa'
Kappaleet 1 ja 2
Nimitys 'veljeni' - kehoitus 'olkaa lujat'
Meillä on kappaleessa 1, tuttavallinen nimitys: 'minun veljeni'. Tämän me sivuutamme ja aloitamme kappaleesta 2, jossa on kehoitus: 'Olkaa lujat'. Se on, ole rohkealla mielellä; näitä kirjoituksissa usein käytetään yhdessä:
'Olkaa lujat ja rohkeat' 2.Aik.32:7,
'Sanokaa hätääntyneille sydämille: Olkaa lujat' Jes.35:4.
Toisin sanoen: Kokoa kaikki rohkeutesi, kaikki ruumiisi voimat, sillä tulet tarvitsemaan kaikkea sitä.
Kristityn päättäväisyys ja rohkeus -miksi välttämätöntä
OPETUS: Kaikista ihmisitä Kristitty on se, joka tarvitsee rohkeutta ja päättäväisyyttä. Totisesti, ei ole mitään, mitä Kristitty tekee tai voi tehdä, mikä ei olisi urotyö. Pelkurihenki ei yllä edes vähäisimmän Kristityn velvollisuuden hoitamiseen. 'Ole luja ja aivan rohkea, että voisit..' -mitä? Kestää taistelussa noita sotaisia kansoja vastaan? Ei, vaan että voisit 'noudattaa tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut' Joos.1:7.
Vaatii enemmän kyvykkyyttä ja urheutta totella Jumalaa uskollisesti, kuin johtaa armeijaa; olla Kristitty, kuin olla kapteeni.
Mikä näyttää vähemmälle kuin se, että Kristitty rukoilee? Silti, sitä ei voi suorittaa oikein ilman urheaa henkeä: Jaakobin sanotaan käyttäytyneen kuin prinssi (1.Moos.32:28 KJV), kun hän vain rukoili; ja sentähden hän tuli taistelukentältä voittajana. Totisesti, jos kutsut sitä rukoukseksi, minkä lihallinen ihminen suorittaa, mikään ei ole niin köyhää ja häpeällistä. Semmoinen on yhtä täydellisesti pihalla siitä tehtävästä, kuin pelkuri sotilas on sankaripäällikön urotöistä.
Kristitty tulee rukouksessa Jumalan lähelle, nöyrällä uskon rohkeudella, ottaa hänestä kiinni ja painii hänen kanssaan; niin, ei päästä häntä ilman siunausta, ja kaikki tämä tietoisena synneistään ja jumalallisesta tuomiosta, jotka lentävät hänen päällensä lain kauhistavasta kidasta. Toisten rohkeus rukouksessa taas on lapsellista, koska, joko ymmärtämättömyydestä tai sydämensä paatumuksesta, ei tunne syntejänsä eikä häntä kohtaavaa vaaraa; ja niin hän ryhtyy täyttämään velvollisuuttaan sokealla luottamuksella, joka pian pettää omantunnon herätessä ja antaessa hälytyksen: synnit ovat hänen päällänsä, niinkuin filistealaiset Simsonin kimpussa. Ja voi, silloin tuo kurja pelkuri pudottaa aseensa ja pakenee Jumalan läheisyydestä syyllisen Aadamin kanssa, eikä rohkene katsoa häntä kasvoihin.
Totisesti, ei ole yhtäkään velvollisuutta koko Kristityn vaelluksella Jumalan kanssa, joka ei olisi täynnä vaikeuksia, jotka ampuvat häntä niinkuin viholliset suojistaan, kun Kristitty marssii kohti taivasta; niin että hänen täytyy taistella jokaisesta tuumastakin, jonka hän etenee.
Niitä on harvoja, jotka rohkenevat ottaa taivaan voimalla, niitä jotka ovat siihen kutsumukseen kelvolliset. Tämän väitteen lisätodisteeksi katsomme muutamaa palvelustehtävää, joihin jokaisen Kristityn on osallistuttava:
Ensimmäiseksi Kristityn tulee käydä sotaa helmasyntejään vastaan
ENSIMMÄISEKSI- Kristityn tuleee julistaa ja käydä armotonta sotaa helmasyntejään vastaan. Nuo synnit, jotka ovat lähinnä hänen sydäntään, tulee hänen nyt tallata jalkojensa alle. Niinkuin Daavidkin 'varon itseni pahoista teoista' (Ps.18:24).
No nyt, millaista rohkeutta ja päättäväisyyttä tämä vaatii? Ajattelet, että Aabrahamia koeteltiin kovin, kun hänet kutsuttiin uhraamaan hänen 'poikansa, poikansa Iisak, hänen ainoa poikansa, jota hän rakasti' 1.Moos.22:2, ja uhraamaan hänet, ei kenenkään muun vaan Aabrahamin omin käsin. Mutta miten tuo tapaus tähän asiaan liittyy?
Sielu, ota himosi, sinun ainokainen himosi, joka on sinun rakkain lapsesi, sinun Iisakkisi. Se synti, joka on tuonut sinulle eniten iloa ja naurua, synti, josta olet luvannut itsellesi eniten mielihyvää tai hyötyä; jos ikinä tahdot katsoa minun kasvojani lohdutukseksesi, tartu siihen kiinni ja uhraa se: vuodata sen veri edessäni. Iske kuolettava teurastusveitsi suoraan sen sydämeen; ja tee tämä vapaasti, iloiten, sillä ei se ole otollinen uhri, joka annetaan murhemielellä - Ja tee tämä kaikki nyt äläkä syleile sitä enää kertaakaan.
Totisesti, tämä on kova pala, liha ja veri eivät siedä näitä sanoja. Meidän himomme ei makaa alttarilla niin rauhallisesti kuin Iisak, eikä ole vaiti 'niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään', vaan se karjuu ja ulvoo; jopa vavisuttaa sydäntä särkevillä, hirveillä, huudoillaan.
Kuka on kykenevä kuvailemaan taistelua, kamppailua ja ahdistusta, joita Kristitty tuntee ennenkuin han saa tuotua sydämensä tähän työhön? Tai kuka voisi täysin kuvailla sitä taidetta, puheen viekkautta, jolla himo vetoaa puolestaan? Yhtäältä saatana vähättelee sitä: 'Se on niin pieni ja vähäpätöinen.. Oi säästä se ja sielusi elää sen kanssa.' Toisaalta hän mairittelee sielua himon salailulla: 'Voit pitää sekä minut että maineesi. Ei sinun tuttavasi näe minua, et joudu häpeään. Sulje minut syrjäisimpään soppeen sydämessäsi, niin etteivät muut kuule minua, kunhan vain silloin tällöin saan syleilyä sinun turhamaisilta ajatuksiltasi..'. Mikäli tätä ei suoda, silloin saatana näyttää toivovan vain, että teloitusta hieman lykättäisiin (niinkuin Jeftan tytär, joka sanoi isälleen 'jätä minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi..' Tuom.11:36,37), tietäen hyvin, että vain harva semmoinen himo, jota lykätään, ei saisi lopulta täyttä armahdusta, niin, saisi taas suosiota puolelleen.
Nyt, millaista päättäväisyyttä vaatiikaan murtautua sellaisen taistelun, tuskan ja vetoomusten lävitse ja niistä kaikista huolimatta suorittaa teloitus välittömästi!? Tässä työssä monet urhoolliset soturit ovat osoittaneet itsensä pelkiksi pelkureiksi. He ovat tulleet taistelukentältä voittoisina lippunsa alla ja sitten eläneet, niin, kuolleet kotona himojensa orjina. Niin voisi sanoa eräästä roomalaisesta kapteenista, joka ajoi voitonjuhlissa vaunuissaan Rooman halki, muttei koskaan saanut silmiään irti portosta, joka käveli kadulla: Katso tätä loistavaa kapteenia, joka on voittanut niin kyvykkäitä sotajoukkoja ja kuinka hänet itsensä voittaa yksi typerä nainen.
Kristityn tulee vaeltaa ilman kompromisseja
TOISEKSI- Kristityn tulee vaeltaa ilman kompromisseja, ei tämän maailman muodin mukaan. Room.12:2:ssa meitä käsketään olemaan mukautumatta tähän maailmaan, se on: ei sovitella itseämme tämän maailman turmeltuneisiin tapoihin.
Kristityn ei tule olla sellaista sovittelija tyyppiä, joka leikkelee tunnustuksensa takkia ajan muodin mukaiseki; tai niille mieliksi, joiden seuraan hän joutuu. Niinkuin se kuninkaan hovimies, joka, kun häneltä kysyttiin kuinka hän saattoi säilyttää asemansa niin muuttuvina aikoina (välillä Paavin palvelijana ja välillä tätä vastaan), vastasi, että hän oli salice, non ex quercu ortus. Hän ei ollut jääräpäinen tammi, vaan tuulessa taipuisa paju. Ei, vaan Kristityn tulee pitää kiinni periaatteistaan; ei muuttaa käyttäytymistään, vaan avoimesti näyttää minkä maan kansalainen hän on pyhällä kestäväisyydellään muuttumattomassa totuudessa.
Nyt, millaista paheksuntaa, millaisille ansoille, mihin vaaroihin tälläinen yhdenmukaisuus altistaa Kristityn? Jotkut tulevat ivaamaan ja pilkkaamaan häntä, niinkuin jollekin espanjalaisessa asussa naurettaisiin sinun kadullasi. Niin myös Miikal halveksi Daavidia. Totisesti, maailma pitää Kristittyä (joka elää vakaasti, ilman kompromisseja, totuudessa), täytenä typeryksenä (the only fool), minkä olenkin ajatellut olleen ensimmäinen syy käyttää tuota pilkkanimeä, jolla ihmiset yleensä kuvaavat höperöä tai tyhmää. Sellainen, he sanovat, on pelkkä Aabraham ('is a mere Abraham'); se on maailman mittapuun mukaan typerä. Mutta miksi Aabraham? Koska Aabraham teki sellaista, mille lihallinen järki (maailman epäjumala), nauraa silkkana hulluutena. Hän jätti asemansa isänsä kodissa.. tietämättä minne menee ja ottaakseen itselleen perinnön.. tietämättä milloin. Ja totisesti sellaisiksi hulluiksi tämä 'viisas' maailma leimaa kaikki pyhät.
'Tehän tunnette sen miehen ja hänen puheensa', sanoi Jeehu seuralaisilleen, jotka kysyivät mitä varten oli tullut se hullu, joka ei ollut kukaan muu kuin profeetta, 2.Kun.9:11.
Nyt, vaatii rohkeutta olla välittämättä häpeästä, jota Kristityn täytyy odottaa kohtaavansa yhdenmukaisen vaelluksensa tähden. Häpeä on se, mitä ylpeä luonto eniten kammoksuu. Se, minkä tähden moni ei uskalla tunnustaa Kristusta avoimesti Joh.7:13. Monet menettävät taivaan, koska häpeävät käydä sinne hullun vaatteissa.
Ja vielä: niinkuin toiset pilkkaavat, niin toiset vainoavat hengiltä; ja kaikki tämä mukautumattomuuden tähden, siksi, että elää uskollisesti Kristityn periaatteiden mukaan. Tämä oli se ansa, joka oli viritetty niille kolmelle lapselle: Heidän täytyisi tanssia Nebukadnessarin pillin mukaan, tai palaa. Sama oli se juoni, jolla Daniel yritettiin saada loukkuun. Hän vaelsi niin moitteettomasti, että hänen vihollisensa antoivat hänestä tämän todistuksen: "Emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä - ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan." Dan.6:5
On suuri kunnia Kristityille, niin, Kristinuskolle itselleen, että kaikki, mitä heidän vihollisensa voivat sanoa, on: "He ovat täsmällisiä.. He eivät tee niinkuin me teemme."
Nyt, tälläisessa tilanteessa, kun Kristityn käsketään joko kääntyä tunnustuksestaan tai kärventyä; lakata rukoilemasta tai joutua saaliiksi verenhimoisten miesten hampaisiin; kuinka monta poliittista kompromissia ja itsesuojelu-suunnitelmaa pelkurisydän keksiikään? Kristityn, jolla on suuri vastustajien joukko (oppositio), tulee olla kunnolla kiinni tunnustuksensa satulassa tai muutoin hän siltä pian putoaa.
Krsitityn tulee jatkaa taivastiellä huolimatta kaikista skandaaleista
KOLMANNEKSI- Krsitityn tulee jatkaa taivastiellä huolimatta kaikista skandaaleista, joita Jumalaa seuraavien tielle tulee, valheveljien kieltäessä uskon ja langetessa. Seurakunnassa on aina ollut niitä, jotka puutteellisella arviointikyvyllään ja elämällään, ovat jättäneet loukkauskiven uskovien tielle. Kiven, jonka äärelle heikot Kristityt pysähtyvät, niinkuin ne, jotka jäivät Asaelin verisen ruumiin luo 2.Sam.2:23, tietämättä rohkenevatko kulkea edemmäs palveluksessaan, kun semmoiset, joiden lahjakkuutta he niin ihailivat, makaavat nyt verissään palveluksensa jäänteissä:
Innokkaat uskovat -osoittautuvatkin julmiksi vainoajiksi.
Tunnolliset Kristityt -osoittautuvatkin uskonnottomiksi ateisteiksi.
Eivät he ole enää niinkuin muutama vuosi sitten, aivan kuin Sodoman laakso, joka (nyt tuhottu ja tulikiveä) oli verrattu hedelmällisyydessään Herran puutarhaan.
Meillä täytyy olla pyhää päättäväisyyttä kestääksemme sellaisten lannistavien tapahtumien kohdatessa. Niinkuin Joosua, joka eläessään näki koko Israelin leirin kapinoivan (muutamia harvoja lukuunottamatta), ja kuitenkin hän lannistumattomalla mielellä pysyi uskollisena; päättäen, että vaikkei kukaan seuraisi häntä, hän silti palvelisi Herraa.
Kristityn täytyy toisinaan luottaa etääntyneeseen Jumalaan
NELJÄNNEKSI- Kristityn täytyy luottaa kauaksi vetäytyvään Jumalaan. Jesaja 50:10 "Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa". Tämä todella vaatii pyhää rohkeutta uskossa: Uskaltaa käydä Jumalan läheisyyteen, niinkuin Ester Ahasveroksen, kun hänen kasvoillaan ei näy hymyä, kun sielu ei havaitse kultaista valtikaa ojennetun rohkaisuksi lähestymään.. silloin kuitenkin tulla urhealla päättäväisyydellä: "Jos tuhoudun, niin tuhoudun" Ester 4:16.
Ei, vielä enemmän, ei luottaa ainoastaan etäiseen Jumalaan, vaan 'surmaavaan Jumalaan' Job.13:15. Ei vain silloin, kun hänen rakkautensa on kätkössä, vaan kun hänen vihansa leimahtaa. Nyt se, että sielu lähestyisi luottamuksella uskossa Jumalaa, vaikka hänen ilmeensä on kuin kohti lentävät myrkkynuolet, on kova työ ja todella koettelee Kristityn urheutta. Silti sellaista maskuliinista henkeä löydämme köyhällä kanaanilaisella naisella, joka ottaa vastaan Kristuksen ampumat luodit ja nöyrällä uskon rohkeudella lähettää ne rukouksin takaisin.
Uskovan tulee kestää Kristityn vaelluksellaan loppuun asti
VIIDENNEKSI- Uskovan tulee kestää Kristityn vaelluksellaan loppuun asti: Hänen vaivannäkönsä ja elämänsä tulee poistua näyttämöltä yht'aikaa. Tämä lisää kaikkien muidenkin Kristityn velvollisuuksien vaativuutta. Olemme tunteneet monia, jotka ovat lähteneet taistelukentälle ja pitäneet sotilaan työstä taistelun jos toisenkin, mutta pian saaneet tarpeekseen ja palanneet juosten kotiin. Vain harvat kestävät sotilaan työssä pysyvästi.
Monet lähtevät uskon tielle, pian tunnustavat uskoansa ja yhtä pian sitten jättävät sen. Niinkuin uusikuu, joka loistaa vähän aikaa yön ensimmäisellä puoliskolla, mutta on jo alhaalla ennenkuin puolet yöstä on kulunut - Nuoruudessaan kirkkaat uskovat, joiden vanhuus kääriytyy synnin ja pahuuden synkkään pimeyteen.
Oi, tämä kestäväisyys on kovaa puhetta! Tämä ristin kantaminen jokapäivä, tämä rukoileminen lakkaamatta, tämä valvominen öin ja päivin (koskaan laittamatta syrjään taisteluvarusteita). Se, ettemme lankeasisi hellittämään ja kävisi veltoiksi; odottaessamme Jumalaa ja pyhässä vaelluksessamme Jumalan kanssa. Tämä puhe lähettää monet murheellisena pois Kristuksen luota, ja kuitenkin tämä on jokaisen Kristityn velvollisuus: tehdä uskonelämästä jokapäiväistä työtä, ei lomia vuoden alusta sen loppuun.
Nämä muutamat kohdat riittävät osoittamaan, miksi Kristitty tarvitsee päättäväisyyttä.
Tämä antaa meille syyn miksi on niin paljon uskoviksi tunnustautuvia ja niin vähän tosi Kristittyjä
Sovellutus 1:
Tämä antaa meille syyn miksi on niin paljon uskoviksi tunnustautuvia ja niin vähän tosi Kristittyjä; niin monia jotka juoksevat ja niin harvoja jotka saavuttavat; niin monet käyvät taistelukentälle Saatanaa vastaan, ja niin harvat tulevat sieltä voittajina. Sillä kaikilla on kyllä halu olla onnellisia, mutta vain harvoilla on kylliksi rohkeutta ja päättäväisyyttä selättää ne vaikeudet, joita he kohtaavat matkalla onnellisuuteen.
Koko Israelin kansa tuli iloiten pois Egyptistä Mooseksen johdolla, niin, ja valtava joukko sekakansaa heidän kanssaan. Mutta, kun nälkä hieman kurni heidän vatsoissaan ja heidän ahnas kaipauksensa Kanaanin maahan ei heti täyttynytkään, niin, ei rauhaa ja runsautta, vaan sotaa ja puutetta, silloin he olivat pelkurisotilaiden tavoin valmiit hylkäämään tehtävänsä ja häpeällisesti vetäytymään takaisin Egyptiin. Näin myös suurin osa niistä, jotka tunnustavat evankeliumin: Kun he joutuvat ahtaalle ja heitä koetellaan, he kieltäytyvät kestämästä Kristuksen kanssa ja kyllästyvät tehtäväänsä. Voi! Heidän sydämensä pettävät heidät, he ovat kuin Beetlehemin lähteet: Jos heidän täytyy kohdata niin monta vihollista matkalla, he tyytyvät omiin leileihinsä ja jättävät taivaan toisille, jotka ovat valmiit kärsimään enemmän sen tähden.
Oi kuinka monet eroavat Kristuksesta tässä tienhaarassa! Niinkuin Orpa, he menevät virstan tai kaksi Kristuksen kanssa, ja kun hän vie heitä pois maailmallisista toiveista ja kehoittaa heitä valmistautumaan vaikeuksiin.. sillon he suutelevat häntä kevyesti ja jättävät hänet: raskasta menettää taivas, mutta vielä raskaampi ostaa se niin kalliilla hinnalla. Niinkuin jotkut nuoret lapsellisesti haluavat, koska heidän karkkihammastaan kolottaa, ruveta makeisten valmistajiksi, kuten leipureiksi, koska himoitsevat herkkuja, mutta maistaessaan työn käytännön haasteiden ja vaivan karvaan maun, he luovuttavat ja väsyvät työhön. Samoin kristinuskon suloinen syötti on houkutellut monia näykkäämään siitä.. monia, jotka sitten loukkaantuvat siihen sen kovan työn tähden, johon se kutsuu.
Vaatii toisen hengen, kuin se minkä maailma voi antaa tai vastaanottaa, seurata Kristusta kokonaisvaltaisesti.
Ilman päättäväisyyttä ja urheutta ette voi elää tosi Kristittyinä
Sovellutus 2:
Saakoon tämä kehoittaa ja rohkaista teitä, Kristityt, tekemään työtä tämän pyhän päättäväisyyden ja urheuden eteen, joka on niin välttämätöntä Kristityn elämälle, että ilman sitä ette voi olla sitä mitä tunnustatte. Pelkurit ovat niiden joukossa, jotka marssivat helvettiin Ilm.21; väkivaltaiset ja urheat ottavat taivaan voimalla/väkisin: pelkurit eivät koskaan voittaneet taivasta. Älä sano, että sinulla on kuninkaallista verta suonissasi, että olet Jumalasta syntynyt, ellet voi todistaa syntyperääsi tällä sankarillisella hengellä: rohjeta olla pyhä, kaikista ihmisistä ja paholaisista huolimatta. Kotka koettelee pienokaisiaan aurinkoa vasten; Kristus tunnistaa omansa heidän rohkeudestaan, heidät, jotka katsovat vaaroja ja kuolemaa kasvoihin hänen nimensä tähden, Mark.8:34,35. Oi kuinka sopimaton näky: rohkea syntinen ja pelokas pyhä. Yksi päättäväisesti pahuudessaan ja Kristitty horjumassa suunnastaan; nähdä kuinka syyllisyys karkoittaa viattomuuden ja helvetti pitää yliotetta ja röyhkesti kerskaa siitä jumalanpilkka-liput liehuen rehvakkaasti; ja nähdä pyhien kätkevän värinsä häveten, tai pakenevan peloissaan riveistään, he joiden pitäisi pysyä niissä tiukasti ja mieluummin kuolla siihen paikkaan kuin häpäistä Jumalan ylistetty nimi, jonka mukaan heitä kutsutaan.
Sen tähden, oi te pyhät, rohkaiskaa mielenne, ja olkaa lujat; teidän asianne on oikea, itse Jumala tulee mukaan teidän taisteluihinne. Hän on asettanut oman Poikansa taistelukentän Kenraaliksi, "teidän pelastuksenne päämieheksi", Hebr.2:10 (eng. 'captain of their salvation' - 'Heidän pelastuksensa Kapteeni').
Hän tulee johdattamaan teitä eteenpäin rohkeasti ja tuo teidät kunnialla taisteluista. Hän eli ja kuoli teidän edestänne; hän tulee elämään ja kuolemaan kanssanne:
Armossa ja lempeydessä sotilaitaan kohtaan, ei ketään niinkuin hän. Trajan, niin sanotaan, repi vaatteensa sitoakseen sotilaidensa haavoja: Kristus vuodatti oman verensä voiteeksi pyhiensä haavoihin; hän repi lihansa sitoakseen heidät.
Urheudessa vertaansa vailla: hän ei koskaan paennut vaaroja: ei, ei edes silloin kun helvetin raivo ja taivaan tuomioistuin asettuivat sotarintaan häntä vastaan; tietäen kaiken, mikä häntä oli kohtaava, hän astui esiin ja sanoi: 'ketä te etsitte?' Joh.18:4.
Menestyksessä ylivertainen: hän ei koskaan hävinnyt tai antanut periksi taistelussa, ei edes silloin kun hän antoi henkensä: hän voitti vieden sotasaaliin mukanaan taivaaseen ylösnousmuksensa voitonjuhla-vaunuissa, siellä hän nyt voittosaalistaan avoimesti näyttää pyhien ja enkeleiden sanomattomaksi riemuksi.
Sinä marssit urhojen joukossa, sinun taistelutoverisi ovat jokainen Kuninkaan poikia. Katso, jotkut, kestäen taisteluiden ahdistukset ja kiusaukset, ovat ottamassa taivasta itselleen taistellen ja urheasti. Toisten taas näet monien hyökkäysten, vastahyökkäysten, uskon ja kärsivällisyyden osoitusten jälkeen päässeen ylös taivaan muureille voittajina; sieltä he, ikäänkuin, katsovat alas ja kutsuvat sinua, veljeänsä maailmassa, marssimaan ylös mäkeä heidän jäljessään, huutaen: "Käy eteenpäin, taistele vielä ja kaupunki on sinun omasi niinkuin se nyt on meidän, jotka muutamien päivien taisteluiden jälkeen olemme kruunatut taivaan kunnialla ja kirkkaudella. Hetki tässä riemussa on kuivannut kaikki kyyneleemme, parantanut haavamme ja saanut meidät unohtamaan taistelujen kovuuden: olemme voittajina perillä."
Sanalla sanoen Kristityt: Jumala ja enkelit katselevat kuinka te elätte Korkeimman lapsina: jokainen uskossa saatu voitto syntiä ja saatanaa vastaan, saa aikaan riemuhuudon taivaassa; se, kun urheasti muserratte tuon kiusauksen, selätätte tämän vaikeuden ja valtaatte takaisin ehkä juuri äsken viholliselle menetetyn alueen. Teidän rakas Pelastajanne, joka on valmiina tuomaan avun kun olet pinteessä, hänen sydämensä hyppää riemusta hänessä kun hän saa nähdä kaikissa taisteluissasi todistuksen sinun rakkaudestasi ja innostasi häntä kohtaan; hän ei unohda uskollista taisteluanne maailmassa hänen riveissään; vaan, kun tulette viimein taistelukentältä, hän ottaa teidät vastaan samankaltaisella ilolla, jolla hänen Isänsä otti Poikansa vastaan ylösnousemuksessa.
Kristillinen päättäväisyys ja rohkeus - kuinka saavutetaan
Nyt, Kristitty, jos tarkoituksesi on näin urheasti kestää kaiken vastustuksen marssiessasi taivaaseen, ole erityisen tarkkaavainen että periaatteesi ovat selvät ja lujat, tai muutoin sydämesi on epävakaa ja epävakaa sydän on heikko kuin heinänkorsi, se ei voi loistaa urheudella. Kaksi asiaa vaaditaan periaatteidemme lujittamiseen:
Ensimmäinen edellytys:
Perusteellinen Jumalan totuuden ymmärtäminen.
Hänet, joka ei tiedä hyvin minkä tai kenen tähden taistelee, voidaan nopeasti taivutella vaihtamaan puoltaan tai vähintään pysymään puolueettomana. On sellaisia uskoviksi tunnustautuvia, joiden huomataan olevan kykenemättömiä kertomaan mitä he toivovat, tai kenessä heidän toivonsa on (eli siis uskonsa perusteita); silti Kristittyinä heitä täytyisi pitää, vaikka he juoksevat ennenkuin tietävät mitä varten; tai jos heillä onkin jotain periaatteita joiden mukaan he elävät, he ovat niissä niin epävakaita että jokaikinen tuulenpuuska saa ne lentämään pois, niinkuin irralliset tiilet katon harjalta. Sokea into joutuu pian häveten vetäytymään, kun taas pyhä päättäväisyys, varmoille periaatteille perustettu, nostaa päänsä niinkuin kallio aaltojen keskeltä. "..mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä." Dan. 11:32. Enkeli kertoi Danielille ketkä kestäisivät lujina, ja pysyisivät uskollisina Jumalalle koetuksen hetkellä, niin kiusauksissa kuin vainoissa, jotka oli kohtaava heita Antiokuksen aikana: eivät kaikki juutalaiset pysyisi uskollisina, vaan jotkut heistä lahjotaan imartelemalla ja toiset pelotellaan eri uhkauksilla luopumaan uskonsa tunnustamisesta. Vain harvat, joilla olisi luja perustus uskossa ja selvät periaatteet, ja jotka tuntisivat Jumalansa jota palvelevat; nämä tulisivat olemaan lujia ja tekemään tehtävänsä: imartelu ei heitä liikuta, lujuudessa ja voimassa he ovat voittamattomia.
Toinen edellytys:
Oikean päämäärän vilpitön tavoittelu uskonelämässä.
Olkoon ihminen kuinka tietäväinen tahansa Kristuksen asioissa, jos hänen päämääränsä ei ole oikea, hänen periaatteensa roikkuvat löyhän solmun varassa: hän ei uskalla paljon tai kauas Kristuksen tähden, ei enempää, ei kauemmaksi kuin sinne missä voi vielä säästää itsensä ja asemansa. Tekopyhä voi näyttää jotain innokkuutta aluksi, jotain rohkeutta lyhyellä matkalla voittaen jotain vaikeuksia, mutta hän paljastuu lopulta kuin hevoseksi, joka vanhuuttaan on tullut työhön kelvottomaksi. Se, jolla on väärä tai petollinen päämäärä uskonelämässä, saapuu pian uskonvaelluksensa loppuun, kun jokin nipistää juuri hänen liikavarvastaan – tarkoitan sitä, kun häntä kutsutaan kieltämään täsmälleen sen, mitä hänen paha sydämensä koko tämän ajan tavoitteli. Silloin hänen rohkeutensa pettää.. hän ei voi kulkea edemmäs. Oi olkaa varuillanne ettei silmänne hämärry havaitsemaan oman etumme, nautintojen tai kunnian tavoittelua tai minkään mikä on vähemmän kuin Kristus ja taivas; sillä ne vievät sydämesi, niinkuin profeetta sanoi naisista ja viinistä, se on: meidän rakkautemme. Ja jos ne ovat vieneet meidän rakkautemme, on enää jäljellä hyvin vähän rohkeutta Kristukselle. Kuinka urhea Jeehu olikaan aluksi, ja hän osoitti maailmalle suurta intoa Jumalan puolesta! Mutta miksi hänen sydämensä petti hänet (tai ”miksi hän menetti rohkeutensa”), kun vasta puolet työstä oli tehty? Koska hänen sydämessänsä oli kaiken aikaa väärä motiivi; se sama asia, joka sytytti hänen intonsa aluksi, myös lopulta sammutti ja tukahdutti sen, ja se oli hänen kunnian himonsa. Hänen halunsa saada valtakunta sai hänet kiivailemaan Ahabin huonetta vastaan, päästäkseen eroon niistä jotka saattaisivat viedä häneltä valtaistuimen; ja kun se oli tehty ja hän oli päässyt rauhaan, hän ei rohjennut viedä Jumalan asiaa päätökseen, ettei hän menettäisi saavutuksiaan suututtamalla kansaa läpikotaisella uudistuksella. Niinkuin jotkut sotilaat, jotka, saatuaan kerran suuren saaliin voitettuaan jonkin kaupungin, eivät enää pysty rikkauden viettelyksen tähden jäämään pois taisteluista.