Kristityn Opas - opetuksia

Valta parantaa kaikki sairaat?

Toisinaan kuulee sanottavan yllä olevan Raamatun tekstin perusteella: "Tässä meille jokaiselle uskovalle on annettu valtuutus parantaa sairaita, kunhan vain uskomme. Meillä on valta parantaa nyt."

Parantumisesta on tullut keskeinen sisältö ja mielenkiinnon aihe monille opettajille seurakunnissa. On luonnollista, että monien vaivojen ahdistamat ihmiset kaipaavat helpotusta elämäänsä ja, kun lääketieteeltä ei ole tullut heidän tarvitsemaansa apua, he toivovat, että saisivat kokea ihmeparanemisen jossain seurakunnassa. Moni saarnaaja julistaa rohkeasti, että Raamatussa Jumala on luvannut parantaa.. ja tietysti heti. "Jeesus on kantanut meidän sairautemme", "Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut" (Jes.53). He saattavat puheessaan lainata Raamatun kohtia, joissa Jumala parantaa jonkun sairaan ja kertoa jonkun tarinan heidän omasta elämästään vielä vakuuttaakseen kuulijan, että se mitä hän puhuu, on varmasti totta.

Toisinaan kesken puheensa tämä saarnaaja saattaa kuitenkin kuin ohimennen tunnustaa: "jostain syystä kaikki eivät kuitenkaan parane." (Toisinaan syy löydetään parantumista kaipaavasta ihmisesta: "sinulla ei ole tarpeeksi uskoa". Toisinaan myönnetään ettei tiedetä miksi, mutta niin vain on ettei sairas tällä kertaa parantunut.) Tämä tunnustus kuitenkin usein pian saman puheen aikana unohtuu ja hukkuu toistuvaan julistukseen siitä kuinka "Jeesus tahtoo parantaa", niinkuin erään spitalisen miehen (Matt.8:2-3). Puhuja toistaa, että kunhan uskot, niin se tapahtuu. "Usko on kuin ovi, joka avaa taivaan siunaukset elämääsi." (Näiden siunausten annetaan ymmärtää olevan ajallisia siunauksia, kuten Parantuminen kaikista sairauksista ja vaivoista).

Tälläisessa puheessa huomaamme pienoisen ristiriidan. Toisaalta sanotaan, että Jumala on luvannut parantaa kaikki, kun vain uskomme ja toisaalta sanotaan, että jostain syystä kaikki eivät kuitenkaan parane. Usein vastausta tarjotaan paranemaan tulleen epäuskosta, toisinaan 'paikalla on joku muu epäuskon-ihminen', joka siis estää Jumalaa parantamasta ja tekee kaikkien muiden uskon voimattomaksi. Vikaa ei tietysti nähdä olevan itse julistajassa, joka on 'tosi uskon-mies'. Onhan hän juuri todistanut monilla kertomuksilla kuinka hän on parantanut ihmisiä 'Jeesuksen nimessä'.

Parantumisen julistajaa kuunneltuaan, kuulija tulee vakuuttuneeksi, että Jumala on Raamatussa luvannut parantaa ja hän saa vastaanottaa parantumisen, kunhan uskoo tai viimeistään kun hän menee sen 'uskon-miehen' luo, että hän laskisi kätensä hänen päälleen.

Onko tämä Raamatun mukainen lupaus? Juurihan puhuja on lainannut useita Raamatunkohtia, jotka näyttävät ehdottomasti tukevan hänen julistustaan!

Onko niin, että se mies tai nainen, joka on saapunut 'parantumis-kokoukseen', ehkä pitkänkin matkan takaa, vain sitä varten, että saisi kokea lupauksen toteutumisen, ei yksinkertaisesti vain usko, että Jumala voisi hänet parantaa? Miksi hän sitten edes lähti sinne?! Eikö juuri siksi, että hän uskoi tähän parantumis-lupaukseen? Voiko yhden epäusko tehdä toisen uskon voimattomaksi? Täytyykö meidän keksiä näitä ja muita selityksiä siihen, miksi Jumala ei parantanutkaan?

Tarkastelkaamme Raamattua uudelleen tämän aiheen ympärillä ja, jos Jumala suo, tulkoon meille selväksi, että Jumala ei valehtele, eikä lupaa koskaan mitään mikä ei varmasti toteudu.

Oppitunteja Paavalin elämästä

Paavalin elämästä meille paljastuu mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka helposti sivuutamme ajattelematta asiaa sen tarkemmin. Muistamme kuinka Paavali herätti ikkunasta pudonneen pojan henkiin, kuinka myrkkykäärme puri häntä eikä sen myrkky kaikkien ihmetykseksi tappanutkaan Paavalia. Kerran Paavalia kivitettiin niin, että vastustaja jo luulivat hänen kuolleen, mutta heidän mentyään, hän nousi omin jaloin ja palasi kaupunkiin. Jopa Paavalin vaatteita ja hikiliinoja vietiin yhdessä vaiheessa sairasten päälle ja sairaat paranivat! Nämä ja monia muita ihmetekoja tapahtui Paavalin kautta. Ei liene kenelläkään epäilystä siitä, että Paaavali, jos kuka, oli todella uskon-mies.

Nöyryys Jumalan edessä

Filippiläisille osoitetussa kirjeessään Paavali kertoo eräästä veljestä nimeltä Epafroditus (Fil.2:25-30). Tämä veli oli tullut auttamaan Paavalia, mutta sairastunut sitten. Hän oli niin vakavasti sairaana, että oli kuolemaisillaan. Mitä Paavali kertoo siitä kuinka Epafroditus parani? "Mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen päälle". Huomaa kuinka Paavalin asenteesta puuttuu kaikki uhmakkuus ja ylimielisyys suhteessa sairauteen. "Mutta Jumala armahti" sen sijaan, että olisi sanonut, "mutta minä nuhtelin sairautta ja paransin hänet". "Mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua." Paavali oli nöyrä Jumalan edessä. Paraneminen oli Jumalan käsissä. Se tapahtui yksin hänen armostaan, eikä kenenkään ihmisen vahvasta uskovaisuudesta. Toivon, että pystyt näkemään tässä vastakohdan sille asenteelle, joka monien tämän päivän julistajien puheessa näkyy.

Sairautta ja lääkäri matkassa mukana

Erään toisen kerran Paavali kertoo: mutta "Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan" 2.Tim.4:20. Tämän hän sanoo sivulauseessa ikäänkuin ohimennen, mutta siihen on hyvä kiinnittää huomiota. Paavali ei selittele asiaa mitenkään, vaan tuntuu toteavan asian aivan luonnollisena seikkana selittäessään, miksi Trofimus ei ole nyt hänen mukanaan.

Myös helposti sivuutettu seikka tässä keskustelussa on se, että Paaavalilla oli usein mukanaan lääkäri Luukas (Kol.4:14). Paavali mainitsee Luukkaan olevan hänen kanssaan myös 2.Tim.4:11 "Luukas yksin on minun kanssani". Kenties lääkäri Luukas oli neuvonut Trofimusta jäämään matkasta pois sairastumisen takia? Tätä emme voi varmuudella tietää, mutta tahdon nostaa näitä kohtia, jotta tulisit pohtineeksi näitäkin kohtia. Eikö Paavalin elämä ollutkaan jatkuvaa parantumisen ihmeissä elämistä?

Paavali kirjoitti kerran Timoteukselle: "Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein toistuvien vaivojesi vuoksi.." Tim.5:24. Emme löydä Paavalia tässä kehoittamassa Timoteusta uskon rukoukseen, että vatsa tulisi kuntoon.. eikä hän myöskään nuhtele Timoteusta epäuskosta vatsavaivojen tähden. Hän antaa käytännöllisen neuvon, että tämä voisi helpommin elää vaivansa kanssa!

Aarre saviastiassa

Miten sitten Paavali itse? Hän varmaan oli sentään kai itse teräskunnossa? Olihan hän Jumalan armon välikappaleena ollut parantamassa monia sairaita. Kuitenkin Paavalin todistus monessa kohden on juuri päinvastainen. Hän puhuu heikkoudestansa, ruumiillisesta heikkoudesta, Gal.4:13-15. Hän sanoo jopa kerskaavansa heikkoudestaan (2.Kor.11:30) ja olevansa mieltynyt heikkouteen (2.Kor.12:10)! Paavali oli valmis olemaan heikko, jotta Herra saisi kunnian kaikesta mitä hän tekee.

Kuolevainen ruumis

Ulkonainen, eli ruumiillinen, ihminen menehtyy.. Paavali teki selväksi tietoisuutensa siitä, että meillä on kuolevainen ruumis. Ruumis, joka kuolemassa "kylvetään heikkoudessa" ja ylösnousemuksessa "nousee voimassa", 1.Kor.15:42-43.

Meillä on siis tämä ruumis, joka rapistuu ja kulkee kohti kuolemaa, Hebr.9:27.

Kuulostaako tämä mielestäsi terveyden ja hyvinvoinnin voittokululta? Kuulostaako siltä, että kaikki ruumiin vaivat ja sairaudet häviävät, kun vain uskoo tarpeeksi? Arvelen, että tässä saamme toisen näkökulman asiaan: Onko sittenkään niin tärkeää parannella tätä rapistuvaa ja kuolevaista ruumista? Tulisiko meidän mielenkiintomme olla ennemmin sisäisen ihmisemme hyvinvoinnissa (tämä tarkoittaa suhdettamme Kristukseen Jeesukseen). Tämä ruumis kuitenkin kuolee kerran, mutta jos olemme osallisia pelastuksesta Kristuksessa, saamme kerran ylösnousemuksessa uuden, terveen ja kuolemattoman ruumiin.

Kokea Kristuksen armo ja yhteys, on enemmän, kuin mitkään ajalliset helpotukset ja ilot.

He panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi

Jeesus puhui nämä sanat opetuslapsilleen, kun hän vielä oli ruumiillisesti maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen. Tämä oli samassa yhteydessä Jeesuksen lähetyskäskyn kanssa: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille Mark.16:15-18. Meidän on hyvä huomata, että Jeesus puhuu monikkomuodossa ja suuntaa puheensa opetuslasten joukolle. Meillä on tapana tulkita Raamattua hyvin yksilökeskeisesti. Meitä on opetettu miettimään "Mitä tämä kohta tarkoittaa minulle?". Mikä monesti on varsin hyödyllistä, mutta toisinaan ohjaa meitä aivan väärille raiteille Raamatun ymmärtämisessä.

Miten meidän tulisi ymmärtää tätä lähetyskäskyä? Mitä merkitystä sillä on ymmärrämmekö käskyn yksilökeskeisesti vai yhteisöllisesti? Sillä on valtava merkitys. Jos Jeesus käskee juuri sinun lähteä kaikkeen maailmaan, niin se on valtava taakka ja tehtävä! Maailma on ehkä karttakuvissa pieni, mutta jos lähdet sitä kiertämään, niin täällä on valtavasti kaupunkeja, kyliä ja miljardeja ihmisiä. Sinulla on kiire, vaikka olisit lähtenyt liikkeelle jo vuosia sitten. Sinua saattaa hämmästyttää se tosiasia, että opetuslapset eivät tulkinneet Jeesuksen puhetta näin. Katsotaan esimerkiksi Paavalin kirjettä Galatalaisille lukua 2:7-9. Siinä Paavali kertoo keskustelustaan arvossapidettyjä veljien kanssa:

Pietarille oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikatuille!! Eikö lähetyskäskyssä sanottu "julistakaa evankeliumia kaikille luoduille"?! Paavali jatkaa:

Jumala antoi voimaa Pietarille työhön ympärileikattujen keskuudessa ja Paavalille pakanoiden (ei-juutalaisten) keskuudessa. Huomaatko kuinka Pietarilla oli oma osansa lähetyskäskyn täyttämisessä, mutta ei enempää kuin se. Ja hän teki sitä sen voiman mukaan, minkä Jumala hänelle siihen antoi. Ei kumpikaan heistä ottanut voimaa itselleen, vaan he saivat sen Jumalalta, kun Hän asetti heidät tekemään työtä, Hänen valitsemallaan työmaalla. Muistatko vielä Apostolien tekojen luvun 6? Siinä kerrotaan kuinka seurakunnassa alkoi syntyä eripuraa, kun jotkut kokivat saavansa vähemmän apua kuin toiset. Mitä apostolit sanoivat siihen:

Apostolit kokivat tehtäväkseen keskittyä rukoukseen ja sanan palvelukseen, mutta he katsoivat, että toiset opetuslapset voisivat aivan hyvin keskittyä tähän "pöytäpalvelukseen". Opetuslapset näkivät selvästi, ettei kaikilla ollut samanlainen tehtävä. (Tämä ei tietysti tarkoita, että nyt, kun suorittaa "pöytäpalvelusta", ei voisi tehdä mitään muuta kuin jotain yhtä asiaa. Stefanus oli yksi näistä "pöytäpalvelijoista" ja kuinka paljon Herra antoikaan hänelle voimaa evankeliumin työhön!)

Näemme siis kuinka alkuseurakunta ymmärsi lähetyskäskyn yhteisöllisenä tehtävänä. Ei kenenkään yksilösuorituksena. Jokaisella oli oma osansa siinä. Toisilla näkyvämpi ja toisilla taas ehkä hiljaisempi taustavaikuttajien osa.

Jumalan lahja

Miten tämä liittyy nyt tähän parantamisen/parantumisen asiaan? "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.." Tässä puhutaan myös joukosta, ei kenestäkään yksittäisestä yksilöstä. Muistakaamme mitä Paavali kirjoitti korintolaisille "toinen taas (saa) terveeksitekemisen lahjat" 1.Kor.12:9. Miksi eriteltäisiin, että joku saa parantamisen lahjoja, jos kaikilla uskovilla on valta parantaa? Eihän silloin mitään erillislahjoja tarvittaisi? Tämä osoittaa sen, että Jumala tahtoo tältäkin osin jakaa eri tehtäviä eri seurakunnan jäsenille. Ja miten Hän jakaa niitä? Niinkuin Hän tahtoo ja silloin, kun Hän tahtoo 1.Kor.12:11.

Katsokaamme tältäkin osin Apostolien tekoja. Sen kirjan luvussa 8 kerrotaan kuinka, Filippuksen julistuksen seurauksena, monet uskoivat Kristukseen ja ottivat kasteen eräässä Samarian kaupungissa. Apostolit lähettivät sitten sinne Pietarin ja Johanneksen. Kun nyt nämä rukoilivat heidän puolestaan ja laskivat kätensä heidän päälleen, uskoon tulleet saivat Pyhän Hengen. Siellä oli myös eräs Simon niminen mies, joka oli myös tullut uskoon. Kun hän näki, mitä Pietari ja Johannes tekivät, hän sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen". Ja hän tarjosi apostoleille rahaa. Mutta Pietari vastasi: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa." Pietari sanoi, että tämä valta, jota Simon kaipasi, oli Jumalan lahja. Sitä ei siis saada inhimillisin keinoin. Eikä sitä anneta kaikille, vaan vain ja ainoastaan niille, joille Jumala päättää sen antaa.

Toteutuiko sitten nämä Jeesuksen sanat "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat". Toteutui, vaikka ei jokaisen yksilön kohdalla erikseen! Yhdellä on yksi lahja ja toisella toinen. Yhdellä tämä tehtävä ja toisella jokin muu. Kaikki tapahtuu Jumalan vaikutuksesta, Hänen tahtomallaan tavalla ja Hänen tahtomanaan aikana. Pyhä Henki jakaa lahjoja itsekullekin niinkuin tahtoo.

Tämä selittää senkin miksi opetuslapset pyysivät Pietaria tulemaan heidän luokseen Tabita-nimisen opetuslapsen kuoltua. He tiesivät, että Jumala oli vaikuttanut Pietarin kautta voimallisia parantumisen ihmeitä. Ei Pietari lähettänyt heille sanaa, että rukoilkaa itse, kun olette kerran uskovia tai muutakaan sellaista nuhdetta epäuskosta taikka käskyä ruveta "rukoustaisteluihin pimeyden valtoja vastaan".

Hänen tahtonsa mukaan

Miten sitten se, kun Jeesus lupaa, että "Mitä ikinä te anotte, se uskokaa saaneenne ja se on teille tuleva" tai "anokaa mitä ikinä tahdotte ja te saatte sen" tai "mitä ikinä kaksi teistä maanpäällä sopii anoa, se heille tapahtuu"? Eikö tässä ole Jumalan lupaus pyytää mitä vain ikinä me itse haluamme? Me olemme hyvin lyhyt muistisia, kun luemme näitä jakeita. Johannes muistuttaa eräästä yksityiskohdasta meitä:

Jos me anomme hänen tahtonsa mukaan. Nämä muutama sana ovat aiheuttaneet monille päänvaivaa ja harmaita hiuksia. Ne tahdottaisiin mieluiten unohtaa. Tai sitten yritetään vakuuttaa, että Jumala tahtoo juuri sitä mitä sinäkin ja juuri silloin kun sinäkin. Ei Jumala ole ihmisen manipuloitavissa, eikä hän toimi ihmisen kuvitelmien täyttäjänä. Hän toimii täysin itsenäisesti omien suunnitelmiensa ja tarkoitustensa mukaan. Me saamme rukoilla ja pyytää asioita häneltä, mutta emme koskaan ole asemassa, jossa voisimme vaatia häntä tekemään sellaista, mitä hän ei tahdo tehdä. Hän on täydellisen viisas ja hyvä. Saamme olla kiitollisia siitä, että hän ei anna meille sitä käärmettä, jota pyydämme luullessamme pyytävämme leipää. Tarkoitan sitä, että, kun luulemme pyytävämme hyvää asiaa, Jumala armollisesti pidättää sen meiltä, koska se ei olisi todellisuudessa meidän parhaaksemme. Toisinaan hän voi kuritukseksi antaa meille sen mitä uhmakkuudessamme vaadimme.. tämäkin rakkaudesta meitä kohtaan, jotta kasvaisimme. Voi kun oppisimme nöyrästi taipumaan Taivaallisen Isämme tahtoon "ei niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä".

Meidän sairautemme hän kantoi

Tämä on usein lainattu Raamatun kohta, mutta sitä tahdotaan taivuttaa kertomaan jotain, mitä Jumala ei tarkoittanut. Tämä kohta löytyy Jesajan kirjan luvusta 53 jakeesta 4. Löydämme sen uudelleen Matteuksen evankeliumista:

Tästä ymmärrämme, että juuri nämä tapahtumat Jeesuksen elämässä olivat tämän Raamatun lupauksen täyttymys. Se, että hän kulkiessaan Israelin maalla paransi sairaita.

Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut

Uusi testamentti viittaa myös näihin sanoihin 1.Piet.2:24 (Jes53:5). Pietari kirjoittaa asiayhteydessään siitä kuinka on Jumalan armoa, kun hyvien tekojemme tähden saamme kärsiä. "Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä..". Pietari kehoittaa kristittyjä hyviin tekoihin ja varomaan, etteivät he joutuisi kärsimään omien syntiensä vuoksi, 1.Piet.2:20. Parantuminen ei ollut Pietarilla puheenaiheena tässä kohden. Luetaan nämä jakeet:

Apostolin mielenkiinto tuntuu olevan siinä, että meidät on kutsuttu elämään pyhää ja puhdasta elämää Jeesuksen seuraajina. Vaikuttaa, että parantuminen Kristuksen haavojen kautta ymmärretään ensisijaisesti tarkoittavan meidän turmeltuneen luontomme 'parantumista'. Niinkuin Paavali kirjoitti toisessa kohden "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne" Ef.2:1. Tässä Paavali ei puhunut ruumiin kuolemasta, vaan sisäisen ihmisen välinpitämättömyydestä ja tunnottomuudesta Jumalan tahdon edessä; elämisestä erossa Jumalasta. Niin myös parantuminen, on mitä ilmeisemmin ymmärretty ensisijaisesti tarkoittavan tätä sisäistä ihmistä.

Eikö Jesajan 53:5 voisi tarkoittaa myös ruumiin terveyttä? Olen vakuuttunut siitä, että tarkoittaa myös ruumiin terveyttä. Ja se toteutuu, kun kerran saamme ylösnousemuksessa uuden ruumiin, jossa ei enää ole raihnautta ja vaivaa, ei kipua eikä tuskaa. Me saamme sen Kristuksen sovintouhrin tähden, koska hän kantoi meidän syntimme ristinpuulle ja kärsi rangaistuksen meidän puolestamme, jotka uskomme häneen.

Oi kyllä me tulemme kerran kaikki parannetuiksi! Saatat kokea toisinaan erimielisyyttä aikataulutuksesta. Taivaan Isä saattaa suunnitella sitä ylösnousemuksen päivään ja sinä tahtoisit sen nyt. Muistatko ramman miehen pyhäkön niin kutsutulla Kauniilla portilla? Häntä kannettiin sinne joka päivä Apt.3:2. Edellisen luvun viimeisissä jakeissa kerrottiin, että myös opetuslapset kokoontuivat pyhäkössä jokapäivä. Emme tiedä kuinka monta kertaa jotkut opetuslapset olivat kulkeneet siitä ohitse, mutta koitti eräs päivä, jolloin tuo rampa mies kävelisi. Voi, ei hän osannut edes pyytää terveitä jalkoja näiltä miehiltä! Hän pyysi rahaa, mutta Herra tahtoi antaa hänelle jotain muuta. Hän sai jalkansa terveiksi. Nyt siitä syntyi melkoinen hälinä, mutta mitä Pietari sanoikaan:

Ei se ollut Pietarista ja Johanneksesta lähtöisin! Se tuli Jeesukselta Kristukselta. Uskosta, jonka Jeesus vaikutti siinä hetkessä, hänen tarkoituksensa täyttymiseksi. Ei hän vaikuttanut samalla lailla jokaisen kohdalla, eikä kaikissa tilanteissa, niinkuin olemme edellä todistaneet Paavalinkin elämästä. Nämä tapahtuivat Jumalan suunnitelmien mukaan. Hänen kunniakseen ja evankeliumin menestymiseksi Mark.16:20: